Laatukriteerit on rikottu tyystin

Havainto säästä! Kenen keksintö on nuo uhkaavat lumisateet? Sanoisin tuon olevan keskimääräistä pahempaa kiusantekoa ja täydellistä keväisten maisemien pilaamista. Että yli monta senttiä lunta hetkessä jo vihertävään maisemaan! Onko siinä taas minkäänlaista häpyä? Paheksun tuota syvästi!

No, entä sitten tämä kaikenlainen hauraan vanhuksen muu kiusaaminen? Sitä, kun on tottunut kaikessa tasaiseen ja vakiintuneeseen käytäntöön ja toimintaan, niin nyt alkaa mennä kohtuuttoman hurjaksi. Luetteloinpa seuraavassa muutamia asioita ja samalla hieman peräänkuulutan vastuullisia astumaan esiin ja tunnustamaan tekosensa.

1. On pesuaineitten haittavaikutukset. Ei ole päivää, etteikö vastaan tule pesussa kutistuneet vaatekappaleet. Olen havainnut, että esim. paitojen ja housunkaulusten mitat ovat kutistuneet pesukoneessa suunnattomasti ja vaikuttavat jopa nahkaiseen vyöhön, joka ei enää yllä ympäri. Ei meinaa yltää mikään muukaan enää päälle. Ei ole auttanut edes pesuainemerkin vaihtaminen.

2. Entä silmälasit? Sanoisin niitten laadun heikentyneen merkittävästi. Kyllä ennen lasit kestivät katsella vuosikausia ilman vaihtotarvetta, mutta ei enää. Onko muovi tai hiekka, josta lasi tehdään, tuotu halpamaista vai onko valmistuksessa otettu käyttöön kyseenalaisia menetelmiä? Lasien läpi katsoessa on kaikki paljon sameampaa ja näkymän terävyys suunnattoman huono. Arvaamiseksi menee näkemiset jo liian usein.

3. Mitä sitä sitten kuuluu? No eipä juuri kunnolla mitään! Kaikki äänet ja puheet tulevat nykyään supisemalla kuin olisi kirjastossa. Telkkarissa ei riitä äänenvoimakkuuden säädin enää kunnolla hissukaisten esitysten seuraamiseen. Ainoastaan punkkarit ja räppärit huutavat, niin että meinaa tulla huoonot housuun ja kuulovaurioita. Niitä ei kestä kukaan. Ja kuka keksi, että hauraan vanhuksen on kuunneltava 24/7 heinäsirkkojen siritystä? Alkaisi riittää, kun tuo ääni on tullut tutuksi monen kymmenen vuoden kokemuksella.

4. Sitten on nämä shampoot ja saippuat. Se on lattiakaivo suihkun jälkeen täynnä hiuksia, joista shampoo on liuottanut myös alkuvärin pois. Ei ole jäljellä kuin muutama karva päässä ja niihin on jäänyt vain pohjaharmaa. Onko se laitaa, että ihmisen väri muutetaan suihkussa? Ulos kun menee, on laitettava jo kasi pipoa päällekkäin, koska päästä puuttuu oma lämmittävä karvakerros. Entä ne saippuat, jotka pesevät nahkasta pinnan pois! Ei jää jäljelle kuin ruttuja ja hilseilevää pintaa. Eihän semmoisilla pintakerroksilla pärjää edes takatalven tuiskuissa. 

5. Mitä sanotte tavaroiden painosta? Kyllä oli ennen kaikki tavarat oikean painoisia ja suorastaan keveitä. Nykyisin ei ole enää kilokaan sama, vaan se on ainakin 2 kiloa, paitsi ruokakaupan tavaroissa. Niistä monet painaa 800 grammaa, paitsi hinta. Oli aika, jolloin 40 kilon säkki jotain kilotavaraa painoi 40 kiloa. Nyt se sama säkki painaa ainakin 100 kiloa, niin ettei sitä enää pysty nostamaan ilman trukkia.

6. Ja sitten vessat! Kun tulet ulkoa, ei meinaa ehtiä enää vessaan, kun housuissa alkaa tuntumaan hiki. On nykyaikainen vessan ovikin niin hidas avata, että ei meinaa keritä perille ennen kuin on liian myöhäistä. Ja sitten jos kiireellä istut pöntölle hiki molemmissa päissä, huomaat pöntön kannen läpsähtäneen takaisin kiinni. Ei siinä enää kiirehtiminen auta. Jo ulko-ovella käy joskus  mielessä, että mitäpä tässä kiirehtimään, kun ei sitä ehdi kuitenkaan ajoissa.

Kyllä olen pettynyt näihin maailman muutoksiin, joita en ole tilannut ja joista ei ole minua ennakkoon informoitu. Aprikoin välillä, että mikä osuus näihin on ammattiyhdistysliikkeen härskillä lakolla tai hallituksen toimilla, joilla yritetään saattaa maamme taloutta kuntoon? Kipeää tämä käy, mutta oletteko koskaan saaneet kasvoihin kryohoitoa? Se, se vasta kipeää käy!

Kirjoitan toisella kertaa kaikenlaisista lääkkeistä, sairauksista ja kohtauksista, joita itselle ja ympärillä oleville on tarjottu. Siinä on pientä ne 50-luvun lääkärikirjat sisältöineen. Nekin kaikki taudit on melkein jo kokeiltu.

Voikaa hyvin! Älkää palelluttako itseänne kevään kylmissä puhureissa! 

Liukkaus on hieno asia!

Mutta ei tänään seniorin kävelyreiteillä. Olen suorastaan raivokkaan vihastunut päivän tilanteesta.

Pohdin juuri ryhmäkanteen nostamista, ei ryhmänä, vaan ryhmää vastaan. Ryhmä on se, johon kuuluvat mm. Pekka, Liisa, Anssi, Jenna, Aleksi, Joonas, Mette, Kerttu, Anne, Nina, Matti, Seija ja monta muuta. He ovat pettäneet meidät ensin rajusti sulavilla lumilla ja jäillä, ja sitten järjestämällä lumisateen keskelle kevätsulia ja auringonpaistetta. Vaadin, että heiltä otetaan pois säänhallintaoikeudet.

Mitä se on, että ensin ladataan äkisti myös Helsinkiin melkein 10 senttiä lunta, päälle hieman räntää ja yöksi liki 10:n asteen pakkanen. Pohjoisen entisenä poikana, nykyisenä seniorina, tiedän, että muualla voi olla vielä pahempaa, mutta kun nyt olen täällä kylillä. Siitähän ei hyvää seuraa! Veikkaan, että Haartmanin päivystys on tänään täynnä liukastuneita ja langenneita. Ei sillain langenneita, kuin papit saarnaavat ja poliisit kuljettaa putkaan, vaan oikeasti kompastuneita ja luunsa rikkoneita.

Sain omakohtaisen kokemuksen balettiaskelista lähijalkakäytävillä. En tiennyt aiemmin omaavani moisia taitoja. Jos olisin nuorempi, saisi Sami Saikkonen pahan kilpailijan Oopperan näyttämölle. Älä pelkää Sami, en aio tulla kisaamaan ja hakemaan kiinnitystä sinne!

On kuitenkin tunne, että kerrankin oikeasti toivoisi tunniksi Afrikan hiekkasadetta Helsingin kaduille. Se saattaisi auttaa tilanteeseen. Toinen vaihtoehto on armoton auringonpaiste pariksi tunniksi kohdennettuna suoraan jäisiin katuihin. Kolmas vaihtoehto on, että kaupungin hiekoitusautot saavat luvan levittää soraa ajamalla yli sallitun nopeuden. 

En keksi nyt enempää, kun onnekseni selvisin hengissä ja ilman luitten rikkoontumista äskeiseltä lenkiltä. Olkaa varovaisia ja pitäkää varanne tätä meteorologien mielivaltaa vastaan! Vielä vakavammin, vastustakaa juuri päättyneissä vaaleissa "yllättäen" voittaneen naapurimaan presidentin toimia ja uhkaa elämällemme!

Aurinkoista kevään odotusta kaikille ja varovaisuutta!

                        En saanut hädässäni parempaa kuvaa, mutta uskokaa se on kovaa jäätä!

Seniorin kevään odotukset

Kuva by Copilot

Seniorit valmiina nauttimaan keväästä – varpaat jo vipattavat odotuksesta!

Kun talven viima hellittää otettaan ja ensimmäiset kevätauringon säteet puskevat läpi pilviverhon, seniorit ympäri maailman alkavat valmistautua koko kevään kestävään juhlaan. Heidän intohimonsa keväiseen säähän ei tunne rajoja – on aika kaivaa esille aurinkolasit, tossut ja puutarhatyökalut, sillä kevät on saapumassa!

Vaikka lumet vielä sulavat ja kukat puhkeavat kohta nupuistaan, seniorit ovat jo täynnä suunnitelmia. Jotkut suuntaavat kohti aurinkoisia lomakohteita, toiset puolestaan kaivavat esiin vanhat valokuvat kevään ensimmäisestä piknikistä. On aika herättää talviuniltaan grillit, pelit ja retkituolit – seniorit ovat valmiita ottamaan kevään vastaan täydellä sydämellä ja avoimin mielin.

Mutta kevät tuo mukanaan myös omat haasteensa seniorien joukolle. Keväällä voi olla vaikea pysyä terveenä, kun lämpötilat vaihtelevat kuin vuoristorata ja flunssakausi yhä jyllää. Onneksi seniorit ovat kuitenkin varautuneet tähänkin – heillä on jo varastossa vitamiinit, flunssalääkkeet ja villasukat valmiina, jos kevät yllättää vielä viileällä säällään.

Yksi kevään odotetuimmista hetkistä on tietysti puutarhatöiden aloittaminen. Seniorit kaivavat esiin lapion ja kottikärryt, suunnittelevat istutusalueitaan ja pohtivat, mitä herkkuja tänä vuonna kasvattavat omassa puutarhassaan. Ei ole mitään sen ihanampaa kuin istuttaa ensimmäiset siemenet multaan ja seurata niiden kasvua päivä päivältä – kevään lupaus uudesta elämästä on kiehtova kaikenikäisille, mutta erityisesti seniorien sydämissä.

Kun kevät viimein kukoistaa täydessä loistossaan ja luonto herää eloon, seniorit ovat valmiita nauttimaan jokaisesta hetkestä. Heidän intohimonsa kevääseen on tarttuvaa – he kutsuvat kaikki mukaan iloitsemaan auringosta, vihreästä nurmikosta ja lämpimistä tuulahduksista. Joten laittakaa aurinkorasvat ja hattunne valmiiksi, sillä seniorit ovat valmiita juhlimaan kevään tuloa täysillä!

BY ChatGPT

Moi pitkästä aikaa! 

Ette kai luulleet, että minä osaisin kirjoittaa noin kaunista tekstiä kevään odotuksesta? En todellakaan osaa, mutta tekoäly osaa! Annoin yhden lauseen mittaisen tehtävän ChatGPT-ohjelmalle ja ei mennyt kuin hetki ja ylläoleva teksti oli valmis.

Olen juuri pääsemässä hieman sisään tekoälyn tarjoamiin mahdollisuuksiin. Olen tutustunut ChatGPT:hen ja Copilotiin. Copilot tarjoaa myös muistikirjan, jonne sopii 18.000 sanaa ja siellä säilyy tehtäväsi tuon rajan puitteissa. Lisäksi Copilot tarjoaa mahdollisuuden luoda kuvia.

En kerro nyt enempää, kun en osaa vielä noita, mutta kirjoittamisen apuvälineiksi noista todellakin on. Olin aiemmin käyttänyt noita vain hakukoneen omaisesti, mutta nyt olen jo hieman valaistunut.

Olkaa varovaisia kevään liukkaissa keleissä! Hyvää kevään odotusta!

Hyvää Joulua kaikelle kansalle!

 

Joulun kynnyksellä matkalla

 Se iski sitten joulusäät! Kyllä säänhaltijalla on homma hanskassa, kun etelän musta joulu muuttui äkkiä valkoiseksi. Ei ollutkaan pihistelyä liikenteessä! 

Saimme perheen nuorilta joulun Kittilän Levillä. Matkasimme maisemiin peräkkäisinä päivinä. He lensivät valmistelemaan paikat ennakkoon saapumistamme varten. Mutta tiesikö kukaan, että hauraat vanhukset joutuivat pinhuusiin säähommien kanssa.

Toivorikas ja riemukkaan odotuksen täyttämä matkamme alkoi perjantaina 22.12. Klo 9 suuntana Helsinki-Vantaan lentokenttä. Jo kotona ikkunanäkymä lupaili hurjia, männyt taloyhtiön pihassa huojuivat hullun lailla ja lunta tuli vaakatasossa isoina hiutaleina. Ei kuitenkaan auttanut mikään, kun auton keula piti tunkea sekalaiseen lumimössöön satojen muiden joulunviettoon pyrkivien joukkoon. 

Matka kentälle sujui luistellen Tuusulantietä ja parkkihallikin löytyi kohtuullisesti. Terminaalin edustalla meneillään olevat rakennustyöt ja armottoman tiuha lumisade sotkivat muutenkin herkän aivokapasiteettini ja sitä myötä suunnistuskyvyn. Lumessa kahlaten noin 300 metriä kävi vähitellen ilmi, että suunta oli totaalisen pielessä. Avulias henkilö ohjasi meidät lopulta oikeaan suuntaan eli juuri selkämme osoittamaan suuntaan.

Vaatteet lunta tiputtaen ja selkä vettä valuen astelimme kohti laukkujen tiputuspaikkaa, joka oli vast'ikään uusiutunut. Ei auttanut kuin huutaa apua laukkulappujen printtaamiseen. Pääsimme lopulta laukuistamme eroon ja seuraava vaihe olikin riisuuntuminen turvatarkastukseen. Siitä selvittiin vyöttömiä housuja kannatellen. 

Lähteekö kone Kittilään klo 11.20 ajallaan? No ei lähde! Uusi aika klo 12.20. Lähteekö kone klo 12.20? Ei lähde! Uusi aika klo 12.55. No nyt näytti lupaavalta ja koneeseen päästiin juuri lähtöaikaan, mutta sitten istuskeltiin täpötäydessä koneessa merkittävä tovi. Lopulta päästiin lentoon ja tuli ennakkoon tilatun ruuan aika. Oliko ruoka? Ei ollut, kun pitsa oli jäänyt Vantaalle. Pahoittelemme ja tilalle saatu henkilökunnan omaan käyttöön tarkoitettu banaani lievitti hieman nälkää. Kiitos siitä ystävälliselle purserille.

Kello 15:n toista jälkeen saavuimme jo pimeälle Kittilän kentälle Finnairin turvallisin siivin. Ennakkoon tilatun taksin kanssa olimme aloittaneet jo viestittelyn jo lähtökentällä ja viestittely jatkui laukkuhihnalla Kittilässä. Saimme jopa taksista valokuvan viestinä, joten autoa ei tarvinnut etsiskellä ruuhkaisella lentoasemalla.

Pääsimme rivakasti nuorten luo majalle ja saimme höyryävät kahvikupit käsiimme. Joululomamme saattoi alkaa!

Uutisissakin mainittiin ääriolosuhteet, jotka olivat vallanneet lähtölentokenttämme. Se, että oliko tuo säänhaltijalta sopivaa käytöstä kiivaimpana joululiikennepäivänä, niin ehkä olisi tuon voinut siirtää hieman eri ajalle.

Mutta onneksi Joulupukille on luvassa huomenna paremmat kelit ja Petterin vetämä pororaito kulkee enimmäkseen ilmojen teitse. Lainaan luvatta Finnairin upeaa jouluviestin kuvaa, jossa Petterin korvaa hineo sinivalkoinen Finnairin kone!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! 

Joulupukin pikkujoulukeikka

Joulupukki huitaisi otsallensa valahtaneen punaisen piponsa pois silmiltä. Petteri oli lyönyt rekiporojen kanssa jarruksi. Edessä oli Oopperatalon kohdalla kaistojen sekasorto. Miten tästä jatketaan? Petteri oli ymmällään.

Pukki oli saanut pikkujoulukeikan Helsingin keskustaan Oodi-kirjaston lähelle suureen lehtitaloon. Ajatus oli, että homma hoidetaan entisillä, ikiaikaisilla kartoilla ja vanhalla rutiinilla. Koska jouluun oli vielä aikaa, ei Korvatunturin karttatoimisto ollut ehtinyt päivittää lahjanjakokarttoja ajan tasalle. Kukapa olisi uskonut, että Helsingin kaupunki sotkee keskusta-alueen kadut näin totaalisesti. Mistään ei pääse minnekään, mitään kautta, eikä millään kulkupelillä! 

Kokenut Petteri-poro keskittyi muistelemaan reittiä ja pohti jatkoa. Koska ei ollut vielä oikea joulu, olisi pakko kulkea maan tasalla, lentorekikin oli vielä Korvatunturin rekihallissa. Petteri vilkaisi kysyvästi takanaan reessä istuvaa Pukkia.

Pukki puhkesi pohtimaan, että olisi varmaan pitänyt ottaa polkupyörä rekeen mukaan, pistää reki parkkiin Kisahallin kentälle ja jatkaa matkaa lehtitaloon pyöräteitä pitkin. Pyöräteitä täällä näyttää olevan nykyisin enemmän kuin katuajoteitä, joista niistäkin on rohmuosa lohkaistu polkupyörille. Se on joku vihertävä taho päättänyt, ettei maailmassa, eikä etenkään Helsingissä tarvita kulkuväyliä autoja tai rekiä varten. 

Se ei väri-ihminen ottanut sähkö- ja poroajoneuvojen ympäristöystävällisyyttä ollenkaan huomioon. Tuo omituisesti ajatteleva taho luulee, että tavara-, vanhus-, lapsi- ym. liikenne kulkee polkupyörällä. Ottaako esimerkiksi polkupyöräambulanssi sairaskohtauksen saaneen tarakalle ja hoitaja juoksee vierellä tippapulloa kannatellen. Entä jos on kaksi potilasta? Ajaako palokunnan sammutusyksikkö polkupyöräryhmänä polkupyöräkaistoja pitkin ruiskut kainalossaan? Kyllä on tainnut ajatus pompata suunnitteluhenkilöllä nyt umpimetsään keskellä metropolia! 

Pukki teki pikaisesti merkintöjä muistivihkoonsa. Hän kirjasi, että siltä katujen vihertävältä suunnittelijalta otetaan kirjausvälineet pois ja lahjaksi annetaan jouluna 15 kiloa polkupyörän vanhoja kettinkejä. Lisäksi katuja auki repineille työmiehille annetaan lisäpotkua energiajuomilla hommien nopeaan loppuun saattamiseksi. Pormestarille lähetetään kaupunkilaisten nimissä Pukin leimalla toivomuskirje, ettei katuja revittäisi yhtä aikaa auki, vaan tehdään suunnitelmat huolella ja polkupyöräteitä  ei enää lisätä kaupunkiin.

Petteri teki Pukin puolesta ratkaisun matkan jatkamiseksi. Reki kaartoi Oopperatalon takaa itäpuolelta ja siitä alkoi tiukka pujottelu puiden välistä Hesperianpuiston kautta kohti Töölönlahden eteläpäätä. Petteri ajatteli, että kyllä Pukin kulkuneuvolle tämmöinen on sallittua loivasti sääntöjä tulkiten. Meni vain hetki, kun Petteri komensi rekiryhmän pysähtymään ja pysäköimään Oodin pihalle.

Pukki vilkaisi aikarautaansa, nappasi lahjasäkin selkäänsä ja suuntasi pieksunsa kohti lehtitalon pääovea, jossa vahtimestari jo odottelikin illan pääesiintyjää.

Sen pituinen se pikkujoulutarina! Hyvää joulunodotusta kaikille!

Muistoja matkoilta

Ihmisen kuuluu näköjään muistella menneitä, kun mittariin napsahtelee rutkasti vuosia. Niinpä päätin kirjata tänne muutaman erikoisemman tapauksen retkiltäni. Voi olla, että olen kertonut ne jo aiemminkin, mutta vanhenemisteeman mukaisesti asioita kuuluukin toistaa. Tai ei kuulu, mutta ne vaan toistuvat, uudelleen ja uudelleen. Aktiivityövuodet menivät lomien osalta työnsyrjässä, mutta lopulta terveystilanteen pakottamana tuli aikaa rästilomille.

Hedelmiä ostamassa Kreikassa

Olimme 2004 ajelemassa Kreikan Peloponnesoksen niemimaalla rannikolta vuoristomaisemiin tutustumaan, kun havaitsimme keskellä isojen appelsiinilehtojen aluetta tienreunassa kaksi vanhempaa miestä kauppaamassa appelsiineja. Heillä oli vierellään isohko kasa muovikasseihin kerättyjä hedelmiä. Taatusti tuoreitten hedelmien himossa pysähdyimme kyselemään hintoja. Koska meitä oli neljä henkilöä matkalla, totesimme muutaman appelsiinin riittävän. Koska meillä ei ollut yhteistä kieltä appelsiinimiesten kanssa, aloitimme käsillä puhumisen. 

Näytin neljää sormea ja toinen miehistä näytti kahta sormea. Kumpikaan meistä ei ymmärtänyt, mitä toinen tarkoitti. Otin lompakosta pienen setelin ja tarjosin sitä. Mies otti setelin ja ojensi minulle kaksi täpötäyttä appelsiinikassia. Arvioisin siinä olleen liki kymmenen kiloa hedelmiä. Pyöritin päätäni ja annoin toisen kassin takaisin, mutta hän ei suostunut ottamaan sitä takaisin. Koska havaitsin, ettei synny ratkaisua, kiersin kassit mukanani auton toiselle puolelle ja istuin kuskinpukille, ojensin toisen kassin matkaseuralleni, laskin toisen kassin auton viereen tielle ja lähdin ajamaan paikalta suhteellisen vauhdikkaasti. Näin peruutuspeilistä, että miehet olivat huomanneet tekoseni ja huitoivat peräämme. Ajoin eteenpäin. Olivat muuten himskatin maukkaita appelsiineja, mutta liika olisi ollut liikaa!

Banaanikaupoilla Tahitilla

Olimme 2007 kiertoajelubussilla kiertämässä rantaa myötäilevää tietä helteisen kuumalla Tahitin saarella. Bussin ilmastointilaitteessa oli ainoastaan täysillä- ja kiinni-asennot. Toisella asennolla porukkaa paleli ja toisella joka paikka hikosi. Niinpä pyysimme bussinkuljettajalta taukoa. Hän pysäytti pienen huoltoaseman eteen. Pihalla oli hedelmiä telineessä, josta taitoin meille tertusta pari banaania. Menin niiden kanssa sisälle maksamaan. Kassa oli ihmeissään, otti kuitenkin pienen maksun, mutta sitten viittasi minut mukaansa ulos. Siellä hän otti ison banaanitertun telineestä ja nosti sen syliini. Jos olette nähnyt kokonaisia banaaniterttuja, tiedätte, että siinä on aika monta banaania. 

Eipä siinä minun auttanut muu kuin nousta bussiin terttu sylissäni. Sen jälkeen jaoin banaanit koko täydelle bussilastille matkailijoita. Koska meiltä puuttui yhteinen kieli useimpien kanssa, niin he varmaan pitivät minua jonain todellisena hyväntekijänä ja poikkeuksellisen reiluna miehenä. Tuskin monikaan tiesi minun tehneen taas kieltä ja tapoja osaamattomana sähläostoksia. Mutta hyviä olivat banaanitkin.

Autoilua Ródoksella

Olimme vuosikymmeniä sitten viettämässä sukulaisemme syntymäpäiviä Ródoksella. Kelit olivat suorastaan mahdottoman kuumat. Koska olimme muutamassa päivässä sahanneet jo kaupungin nähtävyydet, päätimme lähteä tutustumaan Lindoksen valkoiseen kylään. Mutta hieno oli paikka joka tapauksessa. 

Menomatka sujui mainiosti hienoja maisemia ihaillessa. Perillä Lindoksessa istuimme rantahiekalla, joka oli polttavan kuuma, astelimme kohti mäellä sijaitsevia hienona hohtavia valkoisia rakennuksia. Jouduimme kuitenkin palaamaan polttavan kuumuuden takia etsimään varjoa, juomavettä ja jäätelöä viilentääksemme oloamme. 

Päätimme palata Ródoksen hotelliimme ilmastointilaitteiden hönkimään viileyteen. Matka meni hienosti, auton ikkunat oli pakko pitää auki ja välillä ajella luu (=kyynärpää) ulkona viileyttä etsien. Auto oli tietenkin se vuokraamon halvin ja pienin, jossa ei tietenkään vielä ollut ilmastointilaitetta. Matkalla saavutettu nautinto selvisi vasta hotellilla, kun käsivarttani alkoi kihelmöidä. Käsivarsi hohti syvän punaisena ja suorastaan huusi viilentäviä aineita. Vesi auttoi hetken, kunnes oli etsiydyttävä lähimmän apoteekin voidehyllylle. Jo olin harmistunut, kipeä, tuskissani ja oppinut jotain aurinkomaasta!

Se on vaan matkailu kun avartaa ja tuottaa välillä tuskaakin. Mutta, jos pystytte ja jaksatte, niin reppu selkään ja sutena reissuun! Vaikka reissussa rähjääntyy, niin on se välillä mukavaakin!

Täältä pääsee ulkomaille! PS. Kysyvät kyllä lippuja